Puhelimen käyttökielto näyttäytynee monen mielestä rangaistuksena, luulen ma. Varsinkin kun kyseessä on vieläpä se muoto, jossa sitä ei saa käyttää edes väli- tai ruokatunneilla, mikä nyt ainakin omaan ajatteluun ja oikeudenmukaisuudentajuun ei mahdu. On yksi asia kieltää ne opetuksen aikana, mutta että välkällä? Se on vähän sama kuin jos ei saisi käyttää omaa puhelinta ruokatunnilla töissä. Siinä kohtaa menisi aika lailla valituksia liitolle – varsinkin jos se olisi vaan joku työnantajan käsky eikä mikään laki ­– mutta se onkin vähän eri asia varmaan koululaisten kohdalla…

Tietysti uskon että on myös monia nuoria jotka näkevät tämän ihan positiivisena muutoksena, kuten artikkelissa haastatellut nuoret, mutta luulen myös että on tosiaan myös niitä ketkä eivät asiasta pidä, mutta ovat asiasta vaiti. Puhumatta sitten tietysti niistä nuorista, jotka aivan taatusti valittavat tästä koko jutusta.

Most CEOs aren’t billionaires, I’d reckon.

Yes Russia, we get it. You have nukes. Big and scary nukes. It just happens to be an intimidation tactic that rings extremely hollow since it’s not like you’d be stupid enough to use nukes over Ukraine. The game theoretic gain just isn’t there.

But I suppose that this is one way to appear to be doing brinksmanship.

Ensinnäkin huomauttaisin, että NATO-jäsenyys on tässä suhteessa epärelevantti juttu. Puolustusliiton jäsenyys ei tässä tapauksessa vaikuta Suomen ulkopoliittiseen näkökantaan, Israel kun ei ole NATO-maa.

Suomessa ei pääsääntöisesti rangaista ajatuksista, joita ihmiset ajattelevat, eli en usko että mahdolliset Hamas-sympatiat olisivat laskettavissa terroristijärjestö-kytköksiksi. Suomessa on myös ilmaisuvapaus, että siinä mielessä olisi aika hankala karkoittaa ketään kovinkaan heppoisin perustein, vaan se vaatisi ihan syynkin ja sen, että terroristijärjestöön olisi oikeasti jonkinlainen kytkös olemassa.

Mitä taas tulee hyvesignalointiin, niin en näe, miten esittämäsi toimet auttaisivat asiaa. Suomen kaupankäynti Israelin kanssa on jo muutenkin todella vähäistä. Juu, asekauppa voitaisiin pistää jäihin, mutta siihen se sitten jäisi, koska niiden lisäksi Suomesta juuri mitään sieltä osteta muutenkaan, appelsiinien ja SodaStreamerien lisäksi.

Palestiinan tunnustaminen taas ei mitenkään vaadi diplomaattisten suhteiden katkaisua Israelin kanssa. Itse asiassa, diplomaattiset suhteet molempien suuntaan edesauttaisi Suomen diplomaattisia tavoitteita alueella ja olisi oiva tapa edistää kahden valtion mallia, mitä Suomi nyt onkin ajanut alueelle. Tietysti jos ajatuksena olisi se, että Suomi eväisi tunnustuksensa Israelia kohtaan ja tunnustaisi pelkästään Palestiinan niin diplomaattisuhteet Tel Aviviin olisivat aika hankalia siinä tilanteessa.

Mutta oli miten oli, niin seuraava kysymys onkin sitten, että “mitä seuraavaksi?” Suomi jäädyttää kaupankäynnin Israelin kanssa ja vetää suurlähetystönsä pois Tel Avivista ja tunnustaa Palestiinan valtion olemassaolon, joko kahden valtion mallilla tai ilman. Miten tämä auttaa palestiinalaisia? Kun mä kuule luulen, että Netanjahu ei siinä kohtaa mene “Ei vittu, Suomi tunnusti Palestiinan. No, kai meidän nyt täytyy sitten lopettaa tää meidän homma täällä.”

Ei siinä mitään, olisihan se ihan kiva symbolinen ele, mutta ei se juurikaan mitään asialle tekisi eikä varsinkaan auttaisi Gazan asukkaita yhtään sen enempää kuin mikään muu ns. “hyvesignalointi”. Sen sijaan he tarvitsevat jotain paljon konkreettisempaa kuin jonkinlaisen abstraktin ajatuksen siitä, että muutama länsimaa yht’äkkiä tunnustaa heidän valtion olemassaolon.

Jos oikeasti haluaisi auttaa, niin se vaatisi käytännössä sotilaita paikalle ja aseistusta ihan saatanasti. Tällainen temppu taas olisi Suomelle käytännössä mahdotonta ihan jo logistisista syistä.